Seik5
- Niin, tuota, jokelsi Murtomäki hädissään. Millä ihmeellä hän selittäisi käyntinsä hovimestari Pakariselle. - Meille kävi pieni kömmähdys, hukkasimme teidän lukemanne. Pahoittelen, että joudumme häiritsemään teitä toistamiseen, keksi salapoliisi Eino Murtomäki.
- No, sattuuhan sitä, tyytyi Pakarinen selitykseen. - Erehtyminen on inhimillistä. Isompiakin asioita hukataan kuin sähkömittarin lukemia.
- Niinkö, tarttui Murtomäki aiheeseen. Mielessään hän onnitteli itseään. Hän oli hätäpäissään selittänyt sähkölaitoksen hukanneen mittarilukeman. Se oli johdattanut hovimestarin puhumaan isompienkin asioiden hukkaamisesta. Tarkoittiko hovimestari eilistä iltaa? Ääneen Murtomäki jatkoi:
- Mitäs asioita sitä nyt on hukattu? Samalla hän oli työskentelevinään ja oli kuin ei olisi oikeastaan kiinnostunut koko aiheesta.
- Eilisissä juhlissa kaupungintalolla hukkui eräs rannerengas. Se oli kultaa ja timanteilla koristeltu, tarttui hovimestari Pakarinen syöttiin.
- Mitenkäs se pääsi tapahtumaan? meni Murtomäki suoraan asiaan. Ei kannattanut aikailla, kun toinen näin oikopäätä alkoi kertoa asioita.
- Illassa oli mukana kuuluisa taiteilija Anne Linnavalli, aloitti Pakarinen. - Hänen piti soittaa pianolla Beethovenin kuutamosonaatti ja hän toi soiton ajaksi rannerenkaansa säilytykseen minulle. Minä laskin sen pienelle tarjoilupöydälle. Kävin välillä keittiössä tarkistamassa illan tarjoilujen olevan valmiina ja toinen hovimestari oli salissa tilallani vartioimassa korua. Ollessani keittiössä tuli sähkökatkos ja koko kaupungin keskusta pimeni hetkeksi. Pimeyttä kesti muutaman minuutin. Valojen jälleen sytyttyä astelin salin puolelle, missä soitto oli jatkunut sähkökatkosta huolimatta taukoamatta. Kollegani näytti järkyttyneeltä. Hän pystyi vain vaivoin selittämään, ettei koru enää ollut tarjoilupöydällä.
- Koru oli siis kadonnut sähkökatkoksen aikana? uteli Murtomäki.
- Ei kai mitään muutakaan mahdollisuutta voi olla, vai mitä itse arvelette?
- Kyllä se tosiaan tuntuu ainoalta järkevältä selitykseltä. Mutta kertokaapa, kuka tämä toinen hovimestari oikein oli? jatkoi Murtomäki niin innokkaasti, ettei enää muistanut olevansa vain sähkömittarin lukija.
Keskustelu oli kuitenkin temmannut Pakarisen niin mukaansa, ettei tämä osannut kummastella uteliasta sähkömiestä.
- Hänen nimensä on Kolttola, Ismo Kolttola. Hän on tullut pitopalvelumme hovimestariksi vuosi minun jälkeeni. Mieluummin olisi saanut olla tulematta, en pidä hänestä kovinkaan paljoa, sanoi Pakarinen suorasukaisesti.
Tämähän tuntui mielenkiintoiselta, pohti Murtomäki. Jutussa oli pianisti, jolla ei muka ollut rannekorua, kaksi hovimestaria, kuutamosonaatti ja sähkökatko. Murtomäki halusi kerrata vielä tapahtumien kulkua. Kunhan Pakarinen ei vain alkaisi epäillä mitään hänen liian innokkuutensa takia.