Seik6
- Sikäli kuin ymmärsin, kaikki tapahtui näin: juhlien aikana pianisti Anne Linnavalli alkoi soittaa Kuutamosonaattia, mutta ennen soittoesitystään hän toi rannerenkaansa teidän säilytettäväksenne, kertasi Murtomäki.
- Aivan. Linnavalli tekee sen aina, se on suorastaan hänen tavaramerkkinsä. Olen seurannut paljon Anne Linnavallin esiintymisiä ulkomailla ja lehdet kirjoittavat aina, kuinka kuuluisa suomalaispianisti ottaa rannekorunsa pois kädestään joka kerta ennen esitystä. Yleensä hän laittaa sen konserttilavalla kapellimestarin edessä olevalle nuottitelineelle ja kävelee sitten pianon luo soittamaan, täsmensi Pakarinen tietoja.
- Ja kun Anne Linnavalli oli jälleen riisunut korunsa ja tuonut sen teille, hän asteli pianon luo ja alkoi soittaa? varmisti Murtomäki.
- Kuutamosonaatin ihanat sävelet alkoivat kummuta saliin. Se oli uskomattoman kaunista ja herkkää. Linnavalli ei suotta ole kuuluisa, ylisteli Pakarinen. - Linnavalli oli juuri lopettelemassa sonaatin ensimmäistä osaa, kun Kolttola hiipi viereeni ja kuiskasi korvaani, että keittiö ilmoitti kaiken olevan valmista. Niinpä lähdin tarkistamaan keittiöön tilannetta ja annoin nopeasti Kolttolalle ohjeet vartioida korua. Ismo Kolttola jäi pöydän viereen seisomaan ja minä livahdin keittiön puolelle. Linnavalli oli juuri aloittanut toisen osan sonaatista, kun sähkökatko tuli. Keittiöön kuului, kuinka Linnavalli jatkoi kaikesta huolimatta soittoaan. Jokusen minuutin kuluttua valot taas syttyivät, Linnavalli oli tuolloin ehtinyt jo sonaatin kolmanteen osaan. Kun menin takaisin, oli katastrofi tapahtunut! päätti Pakarinen selityksensä.
- Eikö tämä toinen hovimestari nähnyt mitään, tai kuullut? kysyi Murtomäki.
- Hän väittää, ettei hänellä ole aavistustakaan, miten koru on voinut kadota. Hän sanoo, että koru oli pöydällä ennen sähkökatkoa, mutta sen jälkeen sitä ei yksinkertaisesti siinä ollut.
- Onpa kummallista, pohti Murtomäki.
- Minulla on kyllä omat aavistukseni, murahti Pakarinen hiljaisesti ja vilkaisi Murtomäkeen merkitsevästi. - Minä satun tietämään Kolttolan menneisyydestä jotakin!
- Mitä sitten? hämmästyi Murtomäki.
- Kerrotaan, että Kolttola olisi saanut potkut eräästä aikaisemmasta työpaikastaan. Syynä olisi ollut kertoman mukaan se, että hän oli kavaltanut rahaa työpaikkakassasta. Jos minä olisin poliisi, en kyllä nielisi tarinaa katoamisesta noin vain. Ei vaadi kovinkaan suurta päättelykykyä nähdäkseen, missä koru on, puuskahti Pakarinen. - Mutta eihän poliisi ole asioista kiinnostunut. Heille riittää, että koru on kadonnut. Ei yhden yksikään poliisi ole edes vaivautunut kyselemään mitään. Ei ole mikään ihme, että rikokset lisääntyvät.
Jospa tietäisit, ajatteli Murtomäki mielessään. Hän ei kuitenkaan näyttänyt todellisia ajatuksiaan keskustelukumppanilleen, vaan nyökytteli päätään niin, että toinen luuli hänen olevan samaa mieltä.