Seik4
Murtomäki pidätti hengitystään vielä hetken. Hän kuuli, kuinka askeleet loittonivat ja laskeutuivat portaita pitkin alakertaan. Lopulta hän uskalsi sujahtaa ulos makuuhuoneesta. Portaissa hän näki, kuinka Linnavallit tutkivat koruja.
- Miten on, kiinnostaisiko jokin näistä koruista teitä? alkoi hän jälleen esittää korukauppiasta.
- Minä kyllä tarvitsisin uuden rannekorun, sillä minulla ei ole minkäänlaista ranneketta eilen kadonneen lisäksi, sanoi Anne Linnavalli kääntyen anovasti miehensä puoleen.
Etsivä Eino Murtomäki vilkaisi rouvan ranteita. Häneltä pääsi hämmästynyt ähkäisy, kun hän totesi, ettei kummassakaan ranteessa ollut mitään korua.
- Me harkitsemme vielä, otamme teihin yhteyttä, mikäli päädymme ostamaan uuden, päätti Juhani Linnavalli keskustelun ja ohjasi Murtomäen ulos talostaan.
Murtomäki ahtautui "kansanvaunuunsa" ja päätti poiketa kotimatkalla hovimestarin luona, joka sattui asumaan melko lähellä Linnavalleja. Ajaessaan hän pohti kuulemaansa ja näkemäänsä. Rouva Linnavallin käytös ihmetytti häntä. Miksi tämä oli sanonut, ettei omista ranneketta? Olihan hänen ranteessaan selvästi ollut koru hänen ollessaan makuuhuoneessa. Minne hän oli korun kätkenyt? Miksi hän oli kätkenyt korun? Tai miksi nuori rouva oli ylipäätään hakenut korun pois makuuhuoneesta kesken kaiken? Entä jos korun katoaminen olikin lavastettu ja kysymyksessä oli vakuutuspetos?
Lukemattomat kysymykset sinkoilivat etsivä Murtomäen päässä hänen pysäköidessään autonsa hovimestari Pakarisen pihaan. Hän soitti ovikelloa ja kuuli, kuinka askeleet lähestyivät ovea. Hän oli päättänyt esittää sähkömittarinlukijaa. Kädessään hänellä oli pieni paperilehtiö ja lyijykynä.
Ulko-ovi aukeni. Avaaja oli tummahiuksinen, ruskeasilmäinen mies. Mies oli niin pitkä, että Murtomäki joutui taivuttamaan päänsä takakenoon.
- Sähkölaitokselta, päivää, Murtomäki esittäytyi. - Tarkistaisin mittarinne. Odottamatta sisäänkutsua Eino Murtomäki astui sisäpuolelle. Hämmästynyt hovimestari katsoi ensin ihmeissään ja samalla kun viittasi kädellään kulman taakse, missä mittari oli, rypisti kulmiaan.
Kun Murtomäki alkoi tihrustaa mittarin lukemaa, puhkesi hovimestari ihmettelemään:
- Miksi taas luetaan mittari, vastahan viime viikolla täällä kävi mittarinlukija?
Murtomäki puraisi huuleensa. Pihkura sentään, hän harmitteli mielessään. Mistä hän olisi arvannut, että todellinen mittarinlukija oli juuri käynyt täällä. Nyt olisivat hyvät neuvot kalliit.