Seik3
Murtomäki ei suinkaan aikonut käydä pesemässä käsiään. Hän halusi luoda silmäyksen tähän taloon itsekseen. Hän avasi yläkäytävällä oven toisensa jälkeen. Muutaman oven jälkeen hän löysi etsimänsä. Tämä oli makuuhuone, juuri sitä hän olikin halunnut vilkaista. Aika usein ihmiset säilyttivät makuuhuoneissaan kaikkein arvokkainta omaisuuttaan. Murtomäki vilkaisi nopeasti ympärilleen. Hän ei voisi viipyä kauaa. Hän raotti yöpöydän laatikkoa. Huoneen toisella laidalla oli peilipöytä. Murtomäki avasi varovasti sen kantta. Kaikkein ensimmäiseksi hän näki vilauksen kultaisesta rannerenkaasta!
Hänelle ei jäänyt aikaa katsoa sitä tarkemmin, sillä hän kuuli portaista askeleita. Joku oli tulossa ylös! Nopeasti hän hiippaili takaisin kohti ovea, mutta juuri, kun hän oli tarttumaisillaan ovenkahvaan, joku painoi sitä käytävän puolelta äänettömästi alas. Murtomäki ei voinut muuta kuin loikata oven taakse ja toivoa, että tulija jättäisi oven avoimeksi niin, että se antaisi hänelle näkösuojaa.
Ovi kääntyi saranoillaan ja Murtomäki pidätti hengitystään sen takana. Saranoiden välistä hän näki, kuinka Anne Linnavallin vaalea hahmo käveli peilipöydän luo ja otti pöydän kannen alta jotakin. Anne Linnavalli kääntyi ja lähestyi ovea. Jos hän nyt sulkee oven, minä paljastun, hikoili Murtomäki jännittyneenä. Mutta Anne Linnavalli käveli ohi, ulos huoneesta kammaten samalla hiuksiaan. Hänen ranteessaan kimalteli jotakin kultaista.