Lue kertomus ja noudata annettuja ohjeita.
Salapoliisi Eino Murtomäen seikkailut (ensimmäinen kappale) Eino Murtomäki siemaili kahviaan toimistossaan. Edessään hänellä oli iso nippu papereita. Kasassa makasivat täyttämätön veroilmoitus yhtä hyvin kuin viimeiset laskut asiakkaille. Eino Murtomäen vahvoihin puoliin ei kuulunut paperityön hoitaminen. Ainoa paikka, jossa Eino hoiteli paperityöt ajallaan, taisi olla miestenhuone. Vettä ropisi ikkunaan hiljalleen. Kolmannesta kerroksesta näki, kuinka pikku kaupungin kadut sykkivät elämää. Eino oli vajonnut ajatuksiinsa niin syvälle, että hän kuuli puhelimen pirinän vasta kolmannella kerralla. - Salapoliisitoimisto Murtomäki! vastasi hän ja jäi kuuntelemaan. (toinen kappale) - Paajanen valtion puolelta, terve! soinnahti matala bassoääni langan toisesta päästä. Paajanen oli todellakin "valtion" puolelta. Hän palveli vanhempana konstaapelina kaupungin poliisilaitoksella. Poliiseilla ja Murtomäen yksityisellä etsivätoimistolla oli lämpimät suhteet. He tekivät paljon yhteistyötä. (kolmas kappale) Oli monia tilanteita, joissa yksityinen etsivä pystyi saamaan enemmän selville kuin viralliseen univormuun pukeutunut poliisi. Usein ihmisten suut sulkeutuivat, kun he näkivät sinipukuisen valtion virkamiehen. Monet keskustelivat vapautuneemmin, jos heitä keskustelutti tavallisen papparaisen näköinen Murtomäki. Moni roisto oli puhunut sivu suunsa ja antanut näin arvokkaita tietoja luullessaan puhelevansa jonkun kadunmiehen kanssa. (neljäs kappale - sisältää tahallisia virheitä) Vastaavasti Eino Murtomäki jättii suosiolla ppppoliisin tehttäväksi pidätykset ja muut toimenpiteet, joihin hänen toimivaltansa ei riittänyt. Paajasella oli nytkin yhteistyöasiaa. - Meillä olisi yksi katoamisjuttu. Eilen oli kaupungintalolla opettaja Aino Penttilän 75-vuotiskutsut. Siellä katosi eräs arvokas koru. Minulla on sellainen tunne, että juttuun liittyy jotakin hämärää. Ajattelin, että sinä voisit ehkä vaaivihkaa kysellä ihmisiltä yksityiskohtia, kertoi Paajanen. Murtomäki kunteli tarkkaavaisena. Höyryävä kahvikuppi riippui huolimattomasti toisessa kädessä, toisella kädellään hän piirteli tarkoituksettoman näköisiä viivoja edessään olevalle tyhjälle paperin pallaselle. - Minä käväisen tutkimassa. Ei siinä mitään menetäkään, lopetti Murtomäki puhelun.
Kertomus jatkuu. Avaa hakemistosta hakem0 tiedosto seik0.
|